IIPC Debate 16
VTT Anu-Hanna Anttila
Turun yliopisto, sosiaalitieteiden laitos, sosiologia
Joutenolo ja ei minkään tekeminen ajankäyttöaineistoissa
Palkkatyöyhteiskunnassa palkallinen työ on vahva ohjaava tekijä, jonka
perusteella niin päivittäinen ajankäyttö kuin elämänkulku rakentuvat.
Näin käy silloinkin, jos palkkatyötä ei ole, sillä ei-työnteon ja
oleilun ilmaiseminen on ikään kuin epäsopivaa, joten muut aktiiviseksi
toiminnaksi mielletyt toiminnot korostuvat. Palkkatyönormin
vahvistuminen liittyy elämänvaiheeseen ja ikääntymiseen. Vaikuttaa
siltä, että iän myötä yhä vahvemmaksi oletukseksi tulee osallistuminen
palkkatyöyhteiskuntaan, joko tekemällä kokoaikaista palkkatyötä kodin
ulkopuolella tai sitten päätoimisena kotityöntekijänä omassa kodissa.
Kuitenkin tiedämme, että kokoaikaista työtä ei ole tarjolla, jos on
minkäänlaista työtä. Tiedämme myös, että ihminen ei toimi kuin kone,
väsymättömänä ja pelkästään rationaalisina päämäärähakuisena olentona,
joka tekee työtä ja on toiminnassa tauotta. Tämä kaikki edellä kuvaamani
näkyy suoraan ajankäyttöaineistoissa. Joutilaisuus, ei minkään tekemisen
verhoaminen muuksi ja oleminen tekemisten välissä jäävät joko
kirjaamatta tai tulee ilmaistuksi epäsuoraan. Olen tutkimuksessani
analysoinut Tilastokeskuksen keräämiä suomalaisia ajankäyttöaineistoja
(1999-2000 ja 2009-2010) sekä vanhempia brittiläisiä Mass Observation
Archivessa säilytettäviä ajankäyttöaineistoja, joita ovat Social Science
Research Councilin keräämät (1983-1984) ja BBC:n mediankäyttöä koskevat
ajankäyttöpäiväkirja-aineistot (1961). Näiden aineistojen analyysin
pohjalta näyttää vahvasti siltä, että riippuu ajasta, kulttuurista ja
kustakin oman ajankäyttönsä arvioijasta, miten eräänlaiseksi
anti-aktiviteetiksi kuvattavaa joutenoloa on soveliasta ilmaista.
Paikka: Janus-sali, Kaivokatu 12, Turku
Aika: 15.3.2011 klo 16-18
